Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
11
notkeus ja täsmällisyys1, jonka vasta pitkällisempi ja korkeampi
kirjallinen viljely voi kielelle antaa, mutta se viimeistely olikin juuri
seuraavan ajan tehtävä. • *
A
Suomalainen kirjallisuus oli myös Lönnrotin, tuon
kirjallisuutemme »toisen isän» kädestä saanut sellaisen kantakiven, jolla se
itsetietoisena ja vankkana voi tästä lähtien seisoa. Suomalaisen
rotu-hengen, suomalaisen, alkuperäiskulttuurin etevin ja suomalaisin
hengentuote Kalevala - oli jo neljännesvuosisadan ollut valmiina,
jopa käännetty vieraille kielillekin. Tämän kirjallisuutemme
tähänastisen pääteoksen rinnalla olivat samasta uutterasta kädestä
lähteneinä Kanteletar y. m. suomalaisen kansanrunouden runsaat
julkaisut todistamassa maailmalle suomenkansan sivistyskykyisyyttä ja
henkistä lahjakkaisuutta. Niissä oli astunut päivän valoon se
alkuperäinen henkinen kulttuuri, joka vuosisatojen kuluessa oli
muodostunut korpien povessa suomalaisen kansan asumasi joilla ja joka
oli tärkeä jopa välttämätönkin uudemman kansallisen
taidekirjallisuuden taustaksi ja voimanlähteeksi. Kalevalan ilmestymisestä oli
kyllä tarvittu pitkä aika, ennenkuin tämä oli yleisemmin oivallettu,
ennenkuin uusi sukupolvi oli kasvanut ja tajunnut Kalevalan
kansallisen ja kirjallisen merkityksen. 1860-luvun vaiheessa tämäkin
seikka alkaa vähitellen käydä selväksi. Merkkinä siitä
avarakatseinen kaunotieteilijä Fredrik Cygnaeus ensinnä paljastelee
Kullervo-tutkielmassaan (1853) Kalevalan runollisia kauneuksia, ja
ensimäi-nen varsinainen suomenkielinen kaunokirjailija Aleksis Kivi hakee
Kalevalasta luonteensa ja luomiskykynsä mukaisen aiheen. Niin
tekee myös Sakari Topelius (»Kypron prinsessallaan» 1860). Samaan
aikaan kuvaamataiteilijatkin alkavat kiinnittää huomionsa
Kalevalaan ja etsiä sieltä taideteoksilleen sopivia aiheita. Herännyt
kansallinen henki ohjasi kirjailijoita ja taiteilijoita entistä
enemmän kääntymään omaan suomalaiseen maaperään, Suomen
historiaan, kansanelämään ja kansanrunouteen. Runebergin ja
Topeliuksen kaunis ruotsinkielinen, mutta silti kansallinen runous, joka
1 Varsinkin uusien sivistyssanojen käytäntö oli vielä 1800-luvun
puolivälissä, jopa 1860- ja 1870-luvuille saakka hyvin horjuva, mutta vakaantui
vähitellen. Niinpä oli esim. yhteisyys=yleisö, näytelmä= näytös, korkiopisto=
yliopisto, hengelliset vehkeet = henkiset pyrinnöt, vallasto = valtio,
runollisuus = runous j. n. e. aivan loppumattomiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
