Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8
kielinen taiderunous otti vasta ensimäisiä heikkoja ja haparoivia
lapsenaskeleitaan. Asiain näin ollen tietysti itse kielikin pysyi yhä
edelleen viljelemättömänä ja hiomattomana rahvaankielenä.
Samantapainenhan on tosin ollut monen muun pienen kansan
henkinen kehityskulku, mutta harvan sentään — kiitos paremman
valtiollisen ja kansallisen olotilan — niin hidas ja vastuksellinen kuin
suomenkansan.
Unelmainen aate kansallissuomalaisesta sivistyksestä oli
kuitenkin jo Agricolan ajoista saakka hämärästi kajastellut monen
aikaansa edellä elävän suomalaisen mielessä ja innostanut heitä
epäedullisissakin oloissa työskentelemään tämän aatteen vastaiseksi
toteutumiseksi. Tarvitsemme Ruotsin vallan ajoilta muistaa vain
Taneli Jusleniuksen ja Henrik Gabriel Porthanin nimet ja hartaan
kansallisen työn. Ja kun Aleksanteri I Porvoon valtiopäivillä 1809
oli »korottanut suomenkansan kansakuntien joukkoon» ja antanut
sille omintakeisen valtiollisen olotilan, huomattiin entistä
selvemmin, että omaperäinen suomalainen sivistyspohja oli välttämätön
ehto kansakuntien joukossa pysymiselle. Koko 1800-luvun
alkupuoli oli tällaisen suomalaisen ja kansallisen sivistyspohjan
valmistamista, vaikkapa olot olivatkin jos mahdollista vieläkin
epäedullisempia kuin ennen, »keväät ja takatalvet» vuorottaisia vieraita.
Mutta paljon sittenkin saadaan aikaan. Syntyy v. 1831
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, josta tulee ahkeran kansallisen viljelystyön
rauhallinen tyyssija, julaistaan painosta Kalevala, Kanteletar y. m.
suomenkansan kauan salassa olleet hengenaarteet. Elias Lönnrotin
(1802—84) patriarkaalisen nimen ja olemuksen ympärille keskittyy
tällöin tuo rauhallinen ja uuras raatajatyö, samalla kuin Juhana
Vilhelm Snellman (1806—81) tarmokkaasti hoitaa sen taistelevaa
puolta, ravistellen ankarasti hereille uinuvaa suomalaista
kansallis-henkeä. Heidän rinnallaan monet muut vähemmät voimat
tähtäävät yhteistä tarkoitusperää kohti. — Tämän vanhemman
suomalaisen kirjallisuus- ja viljelyshistorian ja siihen liittyvän
suomalaisen kansallishengen, »suomalaisuuden aatteen», vähittäisen
heräämisen ja voimistumisen on Agricolasta alkaen Julius Krohn jo
laveasti esittänyt teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet, niin
että me voimme sen tässä lyhyesti sivuuttaa. Sen sijaan on
tarkoituksemme seuraavassa lähemmin esittää vain uudempaa suo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
