Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
72
Sitä ei sinun tarvitse minulle sanoa, joka
et itse tahtonut tunnustaa! vastusti Kamilla
kiivaasti.
Seuraavassa silmänräpäyksessä katui hän kui-
tenkin katkerasti sanojaan, sillä kun hän kiersi
käsivartensa Spirean kaulaan ja pyysi anteeksi,
suuteli häntä kyllä Spirea, mutta huokasi:
—■
sinäkin siis luulet minua syylliseksi . . . valhet-
telijaksi ja pettäjäksi . .
?
En, en, huusi Kamilla tuskallisesti,
en ole sitä koskaan uskonut.
Jos voisin tätä jollakin lailla ymmärtää,
päivitteli Dika täti, puhuen oven takana
Miinalle.
Kukaan ei ole mitään kuullut eikä nähnyt.
Mutta entä tuolinjalka? Ja ruokasalin tuo-
leista puuttuu yksi. Eikö kukaan todellakaan ole
kuullut mitään melua tänä yönä?
Hän astui nyt tyttöjen kamariin, tuolin jalka
toisessa kädessä, hattu toisessa ja yömyssy toisella
korvalla. Kun Kamilla näki Dika tädin, joka
muuten niin ankarasti noudatti kaikkea järjestystä,
tämmöisessä tilassa, purskahti hän nauramaan.
Spirean rukoilevat katseet saivat hänet kuitenkin
tyyntymään, hän astui suoraan Dika tädin luo ja
tunnusti koko asian.
Nyt täytyy minun istautua, sanoi Dika
täti, puoleksi huvitettuna puoleksi suuttuneena
tuosta odottamattomasta uutisesta. Sinä . .
.
sinä ja Peruilla olette siis . . .
Perpetua, täti kulta, oikaisi Kamilla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
