Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXXIII. Käynti Intiassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
KÄYNTI INTIASSA. 4II
on lämmin niinkuin ilmakin. Onko ehkä Schah Djahanin aiko-
mus ollut, että näissä kupooleissa ja minareeteissa oli kuoleman
kalpean ja kylmän todellisuuden leima? Joka tapauksessa teke-
vät ne sellaisen vaikutuksen, ettei syvempää ilmaisumuotoa su-
rulle ja kaipuulle voi ajatella löytyväksi, eikä henkevämpää
muistomerkkiä yhdellekään vainajalle. Se on kiveksi kiteytynyt
suru, joka kestää halki vuosituhansien, ja vaikka se kerran me-
nisi raunioiksi, laulaisi tuuli silloinkin vielä Tadsch Mähälin
kaatuneissa torneissa ja sortuneissa kupooleissa samaa valittavaa
sävdtään, joka nyt kuuluu korviimme sypressien korkeista lat-
voista. En voi muistaa, että koskaan mitään rakennusta katsel-
lessani olisin tuntenut syvempää vaikutusta kuin täällä, ellen
ehkä Persepoliksen raunioilla; mutta ne olivat muistot Xerxeen
ja Dareijon ajoilta, jotka silloin mielessäni pyrkivät etualalle,
kun taas henkilöt täällä jäivät itse muistomerkin rinnalla taus-
talle, muistomerkin, jonka katselemiseen ei koskaan voisi kyl-
lästyä. . Kun siitä riistää katseensa irti, tapahtuu se siinä toi-
vossa, että kerran saisi tulla uudestaan katselemaan sitä. Minä
ymmärrän hyvästi sen vanhan, valkeahapsisen englantilaisen,
jonka vaunut seisattuivat puiston ulkoportille juuri kun minä
astuin siitä ulos; hindulainen palvelijani tervehti häntä niin koh-
teliaasti, että minä kysyin uteliaana, kuka hän oli; en muista
enää hänen nimeään, mutta kuulin, että tämä englantilainen on
noin kolmekymmentä vuotta joka talvi tullut Intiaan nähdäkseen
vaan yhä uudestaan Tadsch Mähälin.
Väsyneinä voimalliseen valoon moskean ulkopuolella, as-
tumme vihdoin sen holvien alle; meitä kohtaa jylhä pimeys,
mutta se valkenee pian epämääräiseksi hämäräksi, joka hiipii
pitkin marmorimuureja ja katoo korkean kumukaton alle. Täällä
kohoaa hiljaisen vakava tunnelma korkeimmilleen. Salaperäinen
hämärä, haudan hiljaisuus, ihmeteltävä laki päämme päällä -
kaikki vaikuttavat sen, että tuntuu kuin olisimme siirtyneet val-
lan toiseen maailmaan, johonkin hyvin etäälle puiston sypres-
seistä, kauvas Djumnasta ja sen sameasta vedestä, kauvas Agrasta
metelöivine katuineen. Mestarillisesti ja äärettömällä taiteellisella
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
