Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI. Huimaa vauhtia Tarimia alas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HUnL".A VAUHTIA TAR[M!A ALAS. 55
mylläkiissä, se on korkein ja vaikuttavin juhlatilaisuus, mitä
ihmisebmässä saattaa sattua.
Vihdoin alkoi minusta tuntua, että oli aika kääntyä takai-
sin; laskin rantaan, vedin veneen ylös, kokosin purjeen, tein
tulen, jolla keitin teevettä, ja söin pienen aamiaiseni. Ja sitten
laskin taas virran mukana lautan luo takaisin, jossa musta hytti
peitettiin ·ja viimeksi otetut valokuvalevyt kehitettiin.
Myrsky oli laannut j:i saatoimme taas jatkaa matkaa.
Rannalla niibtiin pienen kodan edustalla mies, joka hetkisen
ällisteli meitä, mutta sitten otti tulisen jalkapaon metsään.
Joki on niilhi ·seuduilla matalaa ja virta kova. Eriiässä kohdassa
painoi se meitä suoraan päin rantaa ja tuho näytti olevan autta-
mattomasti tulossa, mutta juuri viime hetkessä kääntyikin laut-
tamme virran omasta vaikutuksesta, vasen kylki vaan hipasi
hiukan maata ja rep:isi muutamia tamariskin oksia mukaamme;
se oli herrastemppu! kaikki bvi taas mainiosti, ja oli huvi kat-
sella kuinka rannat liitiviit ohitsemme.
Metsäseudusta· jatkui joki aivan suorana niikymättömiin
saakka suuntaan NNO; rant0j en keltaset kaislikot kat0ovat etäi-
syyteen ja joen pinta näyttää nousevan suoraan taivaaseen ; tun-
tuu kuin meidän ystävällinen ja kirneltelevii valtaväylämme ai-
koisi jätt:fa kokonaan nämä maalliset rantansa ja juosta rannatto-
maan avaruuteen. Juuri kun mitii’.in pahaa aavistamatta sivuu-
timme edän korkean, virran uurtaman rantatörrnän , sortuikin
koko törrnä veteen ja antoi aikamoisen kylmiin ryöpyn oikealla
laidalla oleville miehille ja pani koko joen sellaiseen liikkeeseen,
että me pitkistä ajoista saimme ihan tarpeeksemme kiikkua.
Vähän alempana taas ilmestyi kaislikkoon eräs yksinäinen
nainen, joka huusi, ettii b:in tahtoisi lahjottaa meille puoli tiuta
kananmunia. Lautta b:innettiin silloin kulkemaan ihan kaislikon
reunoitse, Islam kurotti naiselta kfareen, jossa kananmunat oli- ·
vat, ja heitti hänelle niistä muutamia kolikoita. Kuka oli tämä
tuntematon nainen ? Hän oli kuin tuuli, emme tienneet mistä
hän tuli tai kuhunka hiin meni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
