Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eskaaderi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
831
Eskil—Eskimot
832
telia lielvetinrangaistuksia ikuisiksi.
Kristin-uskou mukaan ihmisen autuus tai kadotus
riippuu hänen suhteestansa Jumalaan.
Yhteys-Jumalan kanssa on autuutta, ero Jumalasta
kadotus (2 Thess. 1„). Paavali opettaa, että
ihminen saa niittää sen, mitä hän on kylvänyt:
lihallinen elämä tuottaa turmeluksen,
hengellinen autuuden (Gal. 0„-8). Koska ajatus ikuisesta
kadotuksesta tuntuu olevan ristiriidassa
Jumalan rakkauden kanssa, ovat useat
kirkonopetta-jat koettaneet sitä lieventää tai poistaa
(Orige-nes Schleiermacher, Farrar y. m.; vrt. A p
o-katastasis).’
Meidän ajatuksemme eskatologisissa asioissa
ovat ehdottomasti vertauskuvallista laatua (1
Kor. 1310 seur.). Mutta katsoen siihen, että
kristinuskon opettama Jumalan valtakunta on
todellisuus, on kristillisellä
tulevaisuudentoivolla myöskin todellisuuden pohja. Kristillisen
eskatologian arvoa eivät vähennä muissa
uskonnoissa esiintyvät yhtäläiset aatteet; tuomio,
ylösnousemus, tuleva autuus ja rangaistus ovat
asioita, joihin jo luonnollinenkin uskonto viittaa,
vrt. vielä K i 1 i a s m i, Kiirastuli,
Tuonela. [Eskatologiasta yleensä ks. dogmaattisia
teoksia, vanhemmista on varsinkin huomattava
Martensen, uudemmista Kaftan ja Wendt;
erikoisteoksista: Granfelt, ,,De yttersta tingen"
(1879). Eskatologian historiaa esittävät
kriitilli-sesti: Charles, „A critical history of the doctrine
of a future life, in Israel, in Judaism and in
Christianity" (1899) ; H. Gressman, ,,Der
Ur-sprung der isr. jtidischen Eschatologie" (1905).]
E. K-a.
Eskil (k. n. 1100), Södermanlandin apostoli.
E. oli syntyjään englantilainen ja saarnasi
ll:nnen vuosis. jälkimäisellä puoliskolla
evankeliumia Södermanlandissa ja Nerikessä.
Kukistettuaan Inge vanhemman Blot-Sven, joka koetti
uudelleen elvyttää pakanallista
jumalanpalvelusta, puuhasi suurta uhritoimitusta
Streng-näsiin; E., joka koetti estää sitä, kivitettiin.
E:n haudalle rakennettiin myöhemmin kirkko,
ja kirkon ympärille muodostui kaupunki, joka
E:n mukaan sai nimensä Eskilstuna. E:n
kuolinpäivää, kesäkuun 12 p., vietettiin katolisella ajalla
Ruotsissa pyhänä.
Eskilstuna /-<<-/, kaupunki Ruotsissa
Södermanlandin läänissä (Sveanmaassa), kanavoimisen
kautta purjehduskelpoisen E.-joen kummallakin
rannalla, 7,s km Mälarista, 27,720 as. (1908).
Tärkeä teollisuuskaupunki. V. 1906 oli E:ssa
127 tehdaslaitosta, joiden tuotantoarvo nousi 24,6
milj. mk:aan ja joissa 5,330 henkeä työskenteli.
Yksinomaan rauta-, teräs- ja
metallitavarateh-taita oli 87 (»Ruotsin Sheffield").
Maailmankuuluja ovat E: n taontateokset. Kauppa on
myöskin vilkas. V. 1906 kävi satamassa 687
laivaa, tonniluku 49.235. — E. on saanut nimensä
Södermanlandin apostolin Eskilin (ks. t.)
mukaan. E:n teollisuuden perustaja on liiviläinen
Rademacher (1654). V. v. F.
Eskimokoira ks. Koira.
Eskimot (algonkin intiaanien kieltä = „raa’an
lihan syöjät") 1., kuten itse nimittävät itseänsä,
i n n u i t s. o. ihmiset, arktinen kansa, joka
30-40-tuhantisena asustaa Grönlannin,
Pohjois-Ameriikan pohjoisten rantaseutujen, Arktisten
saarten ja Aasian koilliskulman äärettömillä,
Eskimolaisia.
tylyluontoisilla alueilla. Onko tämän, useain
tutkijain mielipiteen mukaan intiaanisukuisen
kansan alkukoti ollut Aasiassa vai Ameriikassa,
on vielä selvittämättä. Se kuitenkin
tiedetään, että Hudson-Bayn länsipuolelta käsin eri
heimokunnat ovat lähteneet liikkeelle,
grönlantilaiset viimeiseksi. Eri heimojen nykyisten
asuinpaikkojen ja elinehtojen jommoinenkin
eroavaisuus on synnyttänyt erilaisuutta
ulkomuodossa ja tavoissa, johon vielä lisäksi tulee
eritoten Grönlannissa eurooppalaisen asutuksen
synnyttämä selcarotuisuus. Siten voidaankin erottaa
1) itä-, 2) länsi- ja 3) keskiset eskimot. Eskimo
(ks. liitekuv. ,,Ameriikkalaisia kansantyyppejä")
on usein lihavahko, lyhyenläntä (l,6o-l,so m
pitkä), grönlantilaisella ovat jalat alituisesta
kajakissa istumisesta huonosti kehittyneet, tukka ou
musta, karkea, parrankasvu huono, nenä leveä
ja litteä, poskipäät ulkonevat, silmät usein
vinossa, iho kellertävä. Luonteessa on
silmiin-pistävimpänä omituisuutena rajaton iloisuus ja
myös huolettomuus sekä rehellisyys — ainakin
ystäviä kohtaan — ja tavaton vieraanvaraisuus:
runsaan saaliin aikana herkutellaan yhteisesti,
talven puutteita torjutaan yhteisvoimin.
Riitaisuuksia vältetään ja miestapot ovat kerrassaan
harvinaisia. Henkisiä kykyjä ei eskimolta puutu ;
laulua ja soittoa — tosin eurooppalaiselle hiukan
outoa — harjoitetaan paikoitellen innokkaasti.
Sangen taidokkaasti, enimmäkseen luusta,
nahasta ja ajopuusta valmistetut työkalut,
koristukset, lastenlelut y. m. todistavat tekijäinsä
aistia ja kätevyyttä. — Onpa Grönlannissa v:sta
1854 eskimoilla oma kirjapaino, jossa m. m.
painetaan kuvitettuna Atuagagdliutit nimistä
aikakauslehteä. Kieli on muiden ameriikkalaisten
kielten tapaan ,,polysyndeettinen". s. o. lause
ilmaistaan sanalla, johon liittyy joukko
suffikseja. — Uskonnolliset käsitteet ovat
verrattain epäselviä; henkimaailmasta ja tulevaisesta
elämästä on monenlaisia kuvitteluja,
suvaitsevaisuus niissä asioissa toisin ajattelevia
kohtaan on rajaton. Heidän keskuudessaan on
valkoihoisten spiritistejä muistuttavia henkien
manaajia, angekoke ja, jotka toimivat myös
lääkäreinä. Yhteiskunnallinen elämä on
olosuhteiden vaikutuksesta hajanainen, mitään
varsinaista päällikköä ei ole, kokeneinta ja
viisainta. seurataan ja hänen neuvojansa totellaan.
Perhe-elämässä on monivaimoisuus harvinaista,
polyandriaa sitävastoin usein tapaa seurauksena
naisten pienemmästä lukumäärästä. Nainen saa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
