Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ä — 110 —
taas hiukan puistutti. Mutta juoni onnistui mainiosti.
Karhut tulivat yksitellen, nuuskivat minua ja nä-
kyivät pitävän minua veljenään. Ja hyvin minä
karhun näköinen olinkin. Jos olisin ollut hiukan
lihavampi, niin olisi yhtäläisyys ollut aivan häm-
mästyttävä, ja olihan tuossa parvessa nuoriakin
karhuja, jotka eivät olleet yhtään lihavammat mi-
nua. Tarpeeksi haisteltuaan meitä, nimittäin minua
ja uhrini raatoa, suostuivat he minuun, ja meistä
tuli pian hyvät tuttavat. Minä matkin heidän liik-
keitään ja viuhtomisiaan, vaikka he murinassa ja
mörinässä ja karjunnassa veivätkin voiton minusta.
Mutta niin karhua kuin olinkin ulkonaisesti, niin
ihmistä minä olin sisäpuolelta. Rupesin miettimään,
millä keinoin minä tuota hauskaa tuttavuutta voi-
sin parhaiten hyödykseni käyttää.
Olin kerran kuullut erään sotalääkärin väit-
tävän, että puukon pisto selkärankaan tappaa heti.
Päätin koettaa. Minä tartuin puukkooni, ja iskin
sillä suurinta karhuna hartiain väliin. Olihan tuo
kovin uskallettua, sen myöntää jokainen, ja ilman-
kos minä olin hinkan huolissani! Ellei peto heti
heitä henkeänsä, niin palasiksi ne minut repivät
siihen paikkaan. Mutta yritys onnistui: karhu kaa-
tui hengetönnä jalkojeni juureen eikä edes muhah-
tanutkaan. Päätin tehdä saman tempun muillekin.
Fikä se vaikeata ollutkaan, sillä vaikka karhut nä-
kivätkin, kuinka heiltä velimiehiä kaatuu oikealla
ja vasemmalla, ei ne kumminkaan mitään pahaa
aavistaneet, ne kun eivät voineet käsittää syytä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
