Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arppe - Arpuusi - Arquà - Arrajoki - Arran ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Kiteen Puhoksessa. V. 1832 A. rakennutti itselleen
Kuurnankosken sahan Pielisjoen suupuolelle ja
laajensi sitten liikkeensä siellä hyvin suureksi;
höyrysahan perustamiseen ei hallitus antanut
hänelle lupaa, koska sen katsottiin liiaksi
hävittävän metsää. — Sahoihin oli näihin aikoihin
saakka tuotu tukkeja vain niiden lähimmästä
ympäristöstä, mutta A. ryhtyi hankkimaan
metsiä kauempaakin, huolimatta viranomaisten
monista estelyistä. Puutavaraliikkeensä
turvaamiseksi hän osti myös paljon maatiloja; niiden
entiset omistajat saivat edelleenkin jäädä
tiloilleen asumaan, ja A. piti heistä hyvää huolta. —
Suurien puutavaramääräin kuljettamista varten
rakennettiin lotjia, mutta kun niiden kulku oli
Saimaan monimutkaisissa vesistöissä kovin
hidasta, ryhtyi A. puuhaamaan höyrylaivaa niitä
vetämään, ja 16 p. tammik. 1833 senaatti myönsi
hänelle 20 vuoden ajaksi yksinomaisen
erikoisoikeuden pitää höyrylaivaa Saimaalla.
Viipymättä rakennettiin Puhoksessa höyrylaiva, johon
kone tuotiin Pietarista, ja kesällä samana
vuonna laiva laskettiin vesille; tälle maamme
ensimäiselle höyrylaivalle annettiin nimeksi
Ilmarinen. — Kuljetuksen helpottamiseksi A.
rakennutti Utraan sulun, joka oli maamme
toinen alallaan. Hän myöskin rakennutti Suomen
ensimäisen rautatien, jolla kuitenkin vain
hevoset olivat vetäjinä; tämä pieni rautarata ulottui
Puhoksesta Pyhäjärven pohjoisrantaan.
Mutta maamme hallitus, joka koetti pitää
huolta metsäin suojelemisesta, teki yhtä mittaa
esteitä A:n uutteralle ja taitavalle toiminnalle
puutavaraliikkeen alalla. Kuurnan saha
määrättiin 1849 purettavaksi, koska se muka oli
erään järvenlaskun tiellä. V. 1851 julkaistiin
uusi „metsäjärjestys”, ja kun sen ahtaiden
säädösten noudattamista ruvettiin tehokkaasti
valvomaan, täytyi A:u vetäytyä pois
sahateollisuutta harjoittamasta; „eihän saattanut enää
olla rehellinen mies ja harjoittaa sahaliikettä”,
kuten hän itse lausui. Uusi toiminta-ala
avautui hänelle nyt rautateollisuudessa, jota
hallituskin koetti kaikin tavoin edistää. Jo
aikaisemmin A. oli yhdessä kollegiasessori J.
Hallonbladin kanssa ostanut Värtsilän sahan
Tohmajärvellä. Tänne hän rakennutti v. 1850 masuunin
ympäristöstä saatavan järvimalmin sulattamista
varten ja seuraavana vuonna hän osti lisäksi
Möhkön rautaruukin Ilomantsissa. V. 1859 hän
alkoi rakentaa suurta valssilaitosta Värtsilään
ja samana vuonna hän osti Venäjän kruunulta
Läskelän sahan Sortavalan pitäjässä, aikoen
ruveta taaskin harjoittamaan sahaliikettä, jolle
vihdoinkin vapaammat ajat koittivat. Mutta
nämä puuhat keskeytti halvauskohtaus v. 1860,
ja seuraavana vuonna, jouluk. 9 p., A. kuoli.
Sen ohella, että A. oli saha- ja
rautateollisuutemme tarmokkaimpia tienraivaajia, Itä-Suomen
tehdasliikkeen luoja, on hänellä huomattava
merkitys myöskin uudenaikaisen maanviljelyksen
edistäjänä, metsänkylvämisen aloittajana ja
kansakoulujen perustajana. [Oman Maan
kirjoitus jouluk. 19 p.]
L. Hrm.
2. Adolf Edvard A. (1818-94),
luonnontutkija, senaattori, tuli harjoitettuaan opintoja
koti- ja ulkomailla kemian professoriksi 1847.
Etevänä tutkijana ja opettajana hän pian tuli
tunnetuksi, herättäen teoksillaan huomiota
myöskin muiden maiden tieteellisissä piireissä.
Hänen vaikutuksestaan yliopisto sai uuden
kemiallisen laboratorin. Suomen tiedeseuran
sihteerinä hän oli 1855-67. Yksitoista vuotta,
1858:sta lähtien, A. oli yliopiston rehtorina
osoittaen tässäkin toimessa kykyään ja tarmoaan.
Siten hän kuitenkin vähitellen tuli vedetyksi
tieteen palveluksesta yleisiin toimiin. Hän oli
1862 jäsenenä Tammikuun valiokunnassa ja,
tultuaan aateloiduksi 1863, useilla valtiopäivillä.
Painoylihallituksen jäseneksi hän tuli 1862 ja
sen puheenjohtajaksi 1865. Pysymällä tässä
virassa myöskin l867:n jälkeen, jolloin
ennakkosensuuri taas pantiin voimaan, A. suurelta
osalta menetti kansalaisten luottamuksen. Hän
erosi 1870 professorinvirastaan, mutta vasta
1877 painoylihallituksesta. Sen jälkeen hän 8
vuotta vietti yksityiselämää, ottaen kuitenkin
1879-80 osaa n. s. suuren koulukomitean töihin.
1885 hän jälleen astui valtion palvelukseen
tullen teollisuushallituksen ensimäiseksi
yli-intendentiksi. Tästä toimesta hän 1890 siirtyi
senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan
päälliköksi, jona oli kuolemaansa saakka.
3. August Fredrik A. (s. 1854),
näyttämötaiteilija, tuli ylioppilaaksi 1874,
debyteerasi 1876, opiskeli ja esiintyi ulkomailla
1877-79 ja oli 1879-87 jäsenenä Ruotsalaisessa
teatterissa. Jatkettuaan opintojaan 1882
Pariisissa ja tutkittuaan ohjausta 1887-88 Saksassa,
hän 1888-90 johti Helsingissä oopperaseuruetta
ja perusti sen jälkeen näyttelijäseurueen, joka
neljänä vuonna näytteli etupäässä Suomen
suurimmissa maaseutukaupungeissa, kahtena
viimeisenä myös Ruotsissa ja Norjassa. 1894-99
hän oli Ruotsalaisen teatterin ja 1898-1903
Ruots. kotimaisen teatterin johtajana; nykyään
Ruots. teatterin toisena („Folkteatterin”)
johtajana. A. on saanut runsaasti kiitosta osakseen
sekä johtajana että näyttelijänä. Hänen
tunnetuin osansa on „pastori Jussilainen” („Kuopion
takana”).
Arpuusi ks. Citrullus.
Arquà, kylä Italiassa, Padovan maakunnassa,
n. 1,400 as. Petrarcan viimeinen asuinpaikka;
kyläkirkon edustalla on hänen hautapatsaansa.
Arrajoki, maatila Nastolassa, kuuluu
vapaaherra R. W. Wredelle.
K. S.
 |
| Arran. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
