Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 132 —
No niin, täällä sitä nyt kerta oltiin ja sillä
hyvä. Täysissä purjeissa laskettiin rantaan, ja minä
nousin ensimmäisenä maihin.
Tuskin olin astunut jalkani kuivalle maalle,
kun jo lihava karhu ryntäsi päälleni.
— Jaha! — arvelin minä. — Niin tulit kuin
käskettynä.
Minä tartuin sitä etukäpäliin ja puristin niitä
niin hartaasti, että karhulta pääsi parku. Mimn’en
ollut tuosta millänikään, vaan pitelin pitelemistäni
tassuista kiinni hamaan siihen asti, kunnes peto
kuoli nälkään. Tämä kohotti minut karhujen maail-
massa sellaiseen arvoon ja kunniaan, ett’ei sen koom-
min ole karhu enää ikinä kimppuuni käynyt.
6. Hyvä koira kuoltuaankin
Matkustin sieltä sitten Pietariin, jossa eräältä
vanhalta tuttavaltani sain peräti mieluisan lahjan,
nimittäin koiran, sen saman nartun pentuja, joka,
niinkuin muistettanee, oli kerran ajanut minulle kuusi
jänistä yhtähaavaa. Pahaksi onneksi sattui muuan
kömpelö metsästäjä ampumaan sen kuolijaksi, lauais-
tuaan haulikkonsa muka lintuparveen. Minä teetin
tuon kelpo elukan nahasta itselleni liivit, ja ne ne
minua vieläkin saaliin jäljille saattavat. Päästyäni
näet pyssyn kantaman päähän, kirpoaa liivistä nappi
siihen suuntaan, missä otus on, ja minulla kun
Pyssy on alati ladattuna, niin ei saalis minulta mil-
loinkaan pääse pakoon.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
