Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 105 -
Omituista kyllä Annaa ei enää ollenkaan
naurattanut, kun hän muisti tädin
otaksumi-sen, että Vilmasta kerran tulisi rouva Hart.
Ei, ei naurattanut.
Hän katsoi kuin tutkien Vilmaa. Kuka
se oli tuo, joka uhkasi viedä hänen ainoan
onnensa? Ja millainen hän oli? Hän oli
ylioppilas. Se ei todistanut mitään.
Sanottiin että hän oli kirjailija. Se ei myöskään
todistanut mitään. Meidän maassa saattoi
kuka tahansa tulla ylioppilaaksi. Meidän
maassa saattoi kuka tahansa tulla kirjailijaksi.
Mutta sievä hän oli, pehmeä ja sievä. Mutta
ei se yksin voinut Olli Hartia viehättää–-
Vilma Aarnio keskeytti Annan ajatukset
alkamalla hätäisesti kertoa jotain. Hän ei
pitänyt Annan levottomasta, tutkivasta
katseesta.
Rouva Huovinen ei pitänyt tuollaisesta
lavertelemisesta, mutta hän ajatteli itsekseen
että tyttö raukka vain sillä koetti peittää
suruaan, kun Anna oli tullut hänen onnensa
tielle.
Rouva Huovinen piti velvollisuutenaan
niin pian kuin mahdollista puhua asiasta
Annalle. Mutta hänen prinsiippeihinsä kuului,
että ihmisen aina tulee olla hienotuntoinen
ja kohtelias, olipa asia mikä tahansa. Siitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
