Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
muutamia vasikoita tien varrella; ne oli juuri päästetty ulos
vapauteen, ja se niitä huumasi, kesäilma ja valo levittivät
elämän virkeyttä kaikkiin heidän jäseniinsä. Me
tunsimme mieltymystä noihin elukoihin, me ymmärsimme
niiden iloa osoittavat hypähtelemiset. Talvisyöttö
kirjoilla ja vakavalla työllä oli päättynyt, nyt
mekin olimme menossa kesälaitumille. Ja samoin
kuin nelijalkaiset ystävämme, emme mekään olleet
kahlitut mihinkään säännölliseen kulkujärjestykseen
eikä marssitahtiin, vaan astuimme milloin tiheässä
joukossa, milloin joka mies erikseen tai pikku ryhmissä;
ei siinä tarvittu seuraa eikä järjesteltyä keskustelua
tekemään astuntaa kevyeksi: luonto oli ensimmäisessä
kevätasussaan ja se tarttui meihin, kaikki
ympärillämme oli uutta ja piti mieltä virkeänä. Siten
kului ensi peninkulma.
Yleisellä matkailijain tiellä Rättijärveltä Imatralle
ei ole mitään erikoista viehätystä, se päin vastoin
on ihan yksitoikkoinen. Siitä me alussa vähän huolimme,
sillä sisällinen iloisuutemme peitteli meiltä
kaikki seudun kauneuden vajavaisuudet; lauleskellen
ja riemuiten riensimme eteen päin. Mutta päivemmällä,
kuin aurinko paahtoi kuumimmillaan ja me
jo olimme ehtineet kappaleen toista peninkulmaa,
laimeni virkeys, ja päivällislevähdyksen aikana tunkeutui
esiin jo vakavia arveluita. Ei mikään tässä
maailmassa ollut mielestämme täydellistä, kaikkein
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
