Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 24. Godthaabissa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
424
JOULU GODTHAABISSA.
roivatkin, kun tanssimme hullusti tahi kömpelösti, ja niin me
luonnollisesti teimmekin alussa. Muutamat pahimmat
koiran-silmät huvittelivat matkimalla meitä, ja niin näimme heidän
tanssivan tiellä ystävättäriensä akkunan alla ja niin elävästi
matkivan meidän liikkeitämme ja omituisuuksiamme, että me,
kun sattumalta menimme ohi ja näimme heitä, heti tunsimme
itsemme molemminpuoliseksi hauskuudeksi. Me muuten olimme
hyvin hyväoppisia ja jonkun aikaa harjoiteltua pari meistä tanssi
niin hyvin, että rupesivat meitä arvossa pitämään.
Lappalaiset tässä suhteessa olivat hyvin taipumattomia.
Heillä itsellään ei ole minkäänlaista tanssia, ja Ravnaa ei saatu
kertaakaan edes katsomaankaan tanssia. Balto sitä vastoin
katseli ja oli mukana; vaan hän oli ja pysyi pilakuvana, niin
»reel’«issä kuin muissakin tansseissa. Hän hyppi ja loiski
säärillään kuin tuommoinen ukko, jota nuorasta nykitään, ja
grönlantilaiset nauroivat kuollakseen. Vaan tämä ei Baltoa
masentanut. Hän esiintyi tanssiaisten johtajana, järjesti tanssit ja
sanoi mitä milläkin oli tehtävänä.
Ensimmäiset ajat Godthaabissa olivat hyvin hauskoja
meistä, jotka olimme tulleet sisämaanjäältä. Niin hyvin
tanskalaiset kuin grönlantilaiset tekivät kaiken voitavansa olomme
hauskuuttamiseksi, ja me voimme kaikki Balton kanssa sanoa,
että me hyvin pian unohdimme »kovan elämän ja kaiken
ikävyyden sisämaanjäällä«, samoin kuin me kaikki vahvistuimme
varreltamme siinä määrässä, että päivä päivältä huomattiin
erotus.
Tästä kaikesta huolimatta oli vielä muuan seikka, joka
vaikutti niin, että me emme vielä tunteneet olevamme
koteu-tuneita, ja se oli epävarmuus siitä, tulemmeko jäämään tänne
talveksi. Meillä tosin kaikilla oli hyvin vähän toiveita siitä,
että kajakkimiehemme ehtisivät Foxiin, vaan kuitenkin joka
päivä aivan kuin odotimme saavamme nähdä merellä laivan
purjein ja höyryllä kiitävän Godthaabiin, ja tämä tunne pysyi
kauan: odotettiin että jotakin tapahtuisi.
Laiva ei kuitenkaan tullut sinä syksynä, ja me pian
tartuimme siihen luuloon, että Fox ei ole saanut kirjeitämme.
Pari meistä rupesi sentähden miettimään toisia tuumia.
Siirtokunnassa oli vanha jaala, jota käytettiin tavaran kulettamiseen
läheisiin seutuihin. Jos sen saisimme lainaan, niin meidän mie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
