Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VETTÄ.
Edellisenä päivänä olin myöhästynyt, kun erehdyin ajassa;
olin, kuten jo mainitsin, unehuttanut vetää kelloni. Onneksi
oli aurinko juuri niin kauan näkyvissä, että sain korkeuden ja
laskin leveyden 64° 14’ p. 1. Olimme vähän pohjoisempana,
kuin olin toivonut. Siitä saakka kuin maan saimme näkyviin,
olin pitänyt liiaksi pohjoiseen, ja siitä nyt oli monen päivän
rangaistus. Jos olisimme pitäneet alkuperäisen suunnan, niin
olisimme saaneet purjehtia ehkä maahan saakka.
Me jatkoimme nyt matkaamme eteläistä suuntaa.
Jälkeenpäivällisen tulimme harjulle, joka oli niin kauheiden railojen
keskellä, että olimme hyvillämme päästessämme sieltä niin pian
kuin mahdollista. Siitä tulimme jotensakin tasaiselle jäälle
laakson pohjaan, joka oli kahden, aivan railoihin halkeilleen
selänteen välissä. Laakso kapeni yhä enemmän, ja me lopuksi
tulimme rotkoon, jossa molemmat selänteet melkein yhtyivät ja
jossa oli jyrkkä rinne kauhean rikkonaista jäätä. Täällä näytti
ihan mahdottomalle päästä kulkemaan, ja hyödytöntä oli jatkaa
eteenpäin tällä sakealla ilmalla. Ei ollut tietoa, olimmeko
kulkeneet jo liiaksikin.
Silloin päätettiin, että Ravna, Balto ja Dietrichson
pystyttävät teltan, ja Kristiansen, Sverdrup ja minä sillä aikaa
teemme retken jäälle, nähdäksemme olisiko mahdollista päästä
eteenpäin. Sen lisäksi Balto, joka oli nimitetty alikokiksi, sai
määräyksen laittaa keittokoneen tulelle, keittää hyvää,
lämmintä hernevelliä ja pitää lämmintä vettä ylimmässä astiassa,
jotta ruuan päälle saamme sitronatotia, ja kaikki piti olla
valmiina siihen kun palaamme.
Me kolme, joiden oli lähdettävä, sidoimme köydet
ympärillemme ja niin lähdimme alaspäin. Jää oli tavattoman huonoa,
paljaita jääsyrjiä ja rotkoja; vaan se ei ollut vaarallista kulkea,
kun rotkot yleensä eivät olleet syviä.
Kappaleen matkaa kulettuamme, näin suureksi
hämmästyksekseni pienen tumman pinnan muutamien lumipeittoisten
selkämien välissä. Se aivan näytti vedeltä; vaan voihan se
olla jäätäkin, ja sen vuoksi en puhunut mitään toisille. Vaan
kun tulin sinne, pistin sauvani siihen ja näin, että se oli vettä,
niin ilomme oli rajaton. Me heittäysimme vatsallemme,
panimme suumme veden pinnalle ja vedimme sitä sisäämme.
Kun kuukauden aika oli oltu niukalla vedellä, niin tuntui se-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
