Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 13. Yhä pohjoiseen pitkin rantaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
PONNISTELUA AHTOJÄÄSSÄ.
239
synkältä muuan vanhan eskimolaisen pääkallo, joka irvisteli
auringonpaisteessa. Luultavasti asukkaat olivat kuolleet
nälkään ja asunnot aikain kuluessa luhistuneet.
Seuraavana päivänä (elokuun 4 p:nä) oli tuuli laantunut
jonkun verran, jotta voimme jatkaa matkaamme. Vaan jää oli
usein ahtautunutta, varsinkin Sehestedin vuonon suulla se oli
vaikeaa kulkea. Täällä piti meidän laskea hyvin ulohtaalta, ja
ainoastaan kirveiden ja keksien avulla saimme murretuksi
tiemme. Illalla 9 aikaan pääsimme hyvälle leiripaikalle; vaan
kun meistä oli liian aikaista maalle meno, taivalsimme vielä
pohjoista kohden. Vaan meidän piti tehdä työtä 2:teen asti
yöllä, ennen kuin TJvivak-saaren länsipuolella tapasimme saaren,
missä voimme vetää veneet maalle (63° 3’ p. 1., 410 18’ 1. p.).
Sinä päivänä oli tehty 17 tuntia kovaa työtä jäässä, ainoastaan
puoli tuntia oli pidetty päivällisaikaa.
Elokuun 5 p:nä kirveiden ja keksien avulla päästiin
kovalle ahtautuneen jään läpi, joka koko matkalla pohjoiseen päin
oli sulloutunut maata vasten. Pitkin rantaa oli täällä suuria
jäävuoria. Jälkeen päivällisen kun olimme tulleet
Kutsigsor-T/zz&^-niemen ohi ja menimme muutamalle pienelle saarelle
tar-kastaaksemme reittiä, näimme parisataa syltä meistä suuren
jäälohkareen putoavan muutamasta jäävuoresta, joka siten
menetti tasapainonsa ja kauhealla ryskeellä suistui päälleen. Meri
joutui rajuun liikkeeseen, ajojäätelit syöksyivät toisiaan vasten,
ja edessämme oleva pieni saari joutui suurien hyökylaineiden
alle. Jos olisimme jatkaneet matkaamme pysähtymättä, niin
luultavasti veneet olisivat musertuneet vuorta vasten.
Tehtyämme työtä melkein kuin hurjat, pääsimme
myöhään illalla muutaman saaren luo Inugsuarmiut-vuonon suulla.
Täällä aijoimme pystyttää telttamme, väsyneitä kun olimme,
vaan suureksi hämmästykseksemme olimme tulleet ahtojäästä
avoveteen; vuono oli melkein puhdas suoraan Skjoldungenia
kohti. Tämä oli niin houkutteleva tilaisuus, ja jaettuamme
ylimääräisen annoksen lihapulverisuklaata jatkettiin matkaa, ja
me tapasimme hyvän leiripaikan muutamalla luodolla toisella
puolen olevalla rannalla (63° 12’ p. 1., 410 8’ 1. p.).
Grönlannin itärannalla on melko suuri erotus luoteella
ja vuoksella. Meillä oli näinä päivinä se huono onni, että oli
aina matala vesi, juuri kun oli vedettävä veneet maalle ja me
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
