Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 12. Eskimolaisleiri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2l6
ESKIMO LAISLEIRI.
Grönlannin länsirannalla käytännössä olevia kivärejä, joka on
tehty vasituisesti kajakissa käyttämistä varten.
Suureksi ylpeydekseen näytettyään meille tätä
kummallisuutta ja kun me olimme osoittaneet mitä suurinta
ihmettelyämme, näytti hän muutamilla selittävillä liikkeillä, että
hänellä ei ollut mitään siihen pantavaa. Minä en aluksi ollut
ymmärtävinäni hänen tarkoitustaan; vaan kun se ei käynyt
pitemmälle laatuun, täytyi minun hänelle tehdä
ymmärrettäväksi, että meillä ei ollut mitään siihen tarkoitukseen
annettavaa. Hän kävi surullisen näköiseksi ja pani pois kiväärinsä.
Kummallista kyllä, toiset eivät vähintäkään näyttäneet
odottavansa vastalahjaa. He olivat edelleenkin niin vierasvaraisia ja
ystävällisiä, että enempää ei voi. Vaan kyllä he odottivat
lahjoistaan palkintoa, ja he saivatkin luonnollisesti, vaan vasta
seuraavana päivänä.
Vieraanvaraisuudella muuten tällä rannikolla ei ole
mitään rajoja. Pahinta vihollistaankin he voivat kohdella hyvin
ja elättää häntä kuukausia, kun häntä asianhaarat pakottavat
tulemaan heidän luo. Luonto ja heidän kiertelevä
elämäntapansa on heitä pakottanut nauttimaan ja osoittamaan
vieras-varaisuutta, ja vierasvaraisuus on juurtunut heillä laiksi.
Oltuamme teltassa niin kauan kuin meitä halutti,
lähdimme ulos. Me valitsimme nyt itsellemme telttapaikan
muutamalla kallion harjalla veneidemme luona ja olimme jo
ruvenneet kantamaan tavaroitamme maalle, kun joukko eskimolaisia
syöksyi veneiden luo, ja siinä oli sitte käsiä auttamassa meitä
laatikkojen ja säkkien kantamisessa törmää ylös. Jokaiselle
esineelle huudettiin ihmettelyä; hymyiltiin, naurettiin ja oli
tavattoman hauskaa. Varsinkin suuret, kirkkaat läkkipeltilaatikot,
joissa oli suuri osa ruokavarojamme, herättivät vilkasta
ihmettelyä. Ne kulkivat kädestä käteen ja niitä katseltiin ja
tarkasteltiin joka puolelta.
Pian veneet olivat tyhjät, ja meidän oli nyt saatava ne
maalle. Heti kaikki tarttuivat kiinni, toiset veneisiin, toiset
köysiin ja vetivät ylös törmää. Vähintään oli kaksi- tahi
kolmekymmentä paria käsiä vetämässä tyhjää venettä. Se oli
äärettömän hauskaa, ja kun muuan meistä rupesi merimiehen tavoin
laulamaan: »Joka mies, vetuvee, ehei, vetuvee!» silloin heidän
ihastuksensa oli rajaton; he yhtyivät huutamaan, nuoret ja van-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
