Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 9. Yhä ajelulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JÄÄKARHU VIERAANAMME. 169
pahin matkalla. »Pahinta oli», sanoi Balto, »kun me olimme
ajojäässä ja olimme joutumassa Atlantin mereen. Minä kysyin
Nansenilta, uskoiko hän meidän pääsevän maalle, ja hän
vastasi: kyllä. Ja sitte minä kysyin häneltä, mitä tekisimme
joutuessamme aavalle merelle, niin hän vastasi, että me
soutaisimme pohjoiseen; vaan minä kysyin silloin, millä me
eläisimme, jollemme pääsisi länsirannalle, ja hän sanoi, että
ampuisimme lintuja ja muuta riistaa. Silloin minä kysyin, millä
keittäisimme, ja Nansen vastasi, että saisimme syödä raakana.
Silloin Balto tuli hyvin surulliseksi.»
»Iltapäivällä matkaamme edelleen. Vaan kun merenkäynti
on liian kova, ja hyöky telien jalkoja vasten on vaarallinen
veneille *), niin päätämme pian maata rauhassa yön ja odottaa
parempia aikoja. Koko seutu oli sitäpaitse peittynyt paksuun,
märkään sumuun, joka tunkeusi vaatteiden läpi, ja samalla
tuuli pureva luoteinen, jonka minä kuitenkin toivoin
hajoitta-van jäät.
Heinäkuun 25 p:nä. Aamulla puoli viiden aikaan herätti
minut vahti (Kristiansen) huutaen teltan ovelta: »Nansen, nyt
tulee täällä jääkarhu!» Minä käskin hänen tuoda veneestä
pyssyn ja kiskasin sillä aikaa saappaat jalkaani ja sitte juoksin
ulos ylisilläni. Karhu tuli täyttä vauhtia telttaa kohti; vaan
samassa kun Kristiansen tuli pyssyineen, karhu pysähtyi,
katseli meitä hetkisen ja lähti pakoon. Se oli harmillista; vaan
toiset saivat kuitenkin nähdä jääkarhun, jota kauan aikaa olivat
toivoneet.
»Aamiaisen syötyä jatkettiin matkaa, vaan jo heti
ensimmäiselle telille piti meidän pysähtyä kiihtyvän merenkäynnin
takia. Se on samaa merenkäyntiä siitä saakka kun olimme
kuohuissa, ja se se pitää jään puristuksissa, niin ettemme pääse
maalle.
»Päivemmällä jää taas harventuu useita kertoja, vaan
sulloutuu taas uudelleen. Minä en uskalla ryhtyä matkaan,
jää-sohjua on liian paljo, ja tässä merenkäynnissä ei ole varmaa
satamaa löydettävissä, kun jää rupeaa yhtäkkiä raivoisalla
vauhdilla sulloutumaan.
Merenkäynnissä syntyy kova hyöky jäätelien jalkoja vasten, jolloin ne
eivät suojaa venettä niinkuin muulloin, jään pusertuessa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
