Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170
tuneet -merenvirran valtaan ja ajautuneet kauas
= ulapalle, jossa poloisten täytyy kuolla nälkään ja
janoon ?
Minä puolestani en saattanut parhaimmalla
tahdollanikaan muuta kuin syvästi surkutella
noita ihmisparkoja. En osaa sanoin lausua, kuinka
haikeaksi mieleni löi. — »Voi sentään!» — huu-
dahdin minä. — »Olisipa edes pari henkeä, yksikin
vain, pelastunut rannalle, niin olisi minullakin
ihmis-olento, jonka kanssa saisi sanasen vaihtaa!»
En ollut yksinäisyydessäni milloinkaan vielä niin
katkerasti kaivannut ihmisseuraa kuin juuri nyt.
»Jospa yksikin vaan!» — vaikeroin tuossa
vaikeroimistani. — » Yksi ainoa edes!» Ja tässä
kaihon — kiihkeydessä ponnistin suonenvetoisesti
nyrkkini kokoon ja purin hampaat yhteen niin
lujasti, että työ ja tuska oli saada niitä jälleen
auki.
En sen koommin koskaan saanut tietää, lie-
neekö laivalta yhtään henkeä pelastunut. Parin
päivän kuluttua ilmestyi silmieni eteen jälleen
sydäntä särkevä kuva: rannalla laivanhylyn koh-
dalla makasi aaltojen ajama hukkuneen pojan
ruumis. Hänellä ei ollut yllään kuin merimiehen-
takki, sen alla sininen, liinainen paita ja jalassa
samallaiset avolahkeiset housut. Fi ollut mitään,
mistä olisin saattanut arvata hänen kansallisuu-
tensa. Taskussa hänellä oli pari piasteria ja piippu.
Jälkimmäinen oli minulle monin verroin arvok-
kaampi noita rahoja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
