Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
huomannut. Matka sinne kun oli pitkä ja minulla
raskas kantamus, niin kesti pari tuntia, ennen-
kuin pääsin perille. Sieltä nyt kiikarilla näin,
että rannassa oli ollut kolme muutakin kanottia,
sillä viisi venheellistä heitä nyt souti tuolla kau-
kana mannermaata kohti.
Kamala näky oli tuo, ja vieläkin kamalampi
minua kohtasi, kun rannalle tultuani jälleen näin
kauhistavan aterian jäännöksiä: verta ja ihmisen
luita ja lihanpalasia. Minä vimmastuin tuosta
niin, että päätin ensi kerralla surmata heidät
kaikki tyyni, olkoon heitä kuinka monta hyvänsä.
Ilmeistä on nyt, ett’eivät villit käy saaressa
kuin ylen harvoin. (Ja niinpä kuluikin kokonaista
viisitoista. kuukautta, ennenkuin heidät taas näin.)
Sadekautena he eivät myöskään liikkeelle lähde,
eivät ainakaan näin kauas. Mutta näinkin ollen
oli elämäni tästä puolin taas yhtämittaista levot-
tomuutta, villien palajaminen kun yhä oli mielessä.
Ja kovan onnen odotteleminenhan on paljoa pa-
hempaa kuin kovan onnen kärsiminen.
Kuinka hyvä asia sentään, että olin hankkinut
itselleni karjaa, sillä entistä enemmän pelkäsin
nyt lauaista pyssyäni metsässä. Mahdollistahan
on, ajattelin, että he lähtevät ensimmäistä lau-
kausta pakoon, mutta yhtä mahdollista on, että
heitä sitten saapuu saareen vaikka sadoissa kano-
teissa, ja silloin minä olen auttamattomasti hu-
kassa. Mutta, kuten jo viittasin, kului vuosi ja
kolme kuukautta, ennenkuin taas tulin tekemisiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
