Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
109
löi maahan niin sakean sumun, ett’ei kolmeen,
neljään päivään näkynyt aurinkoa lainkaan. Har-
hailin sinne tänne ja olin lopulta pakotettu pala-
jamaan takaisin rannalle äsken pystyttämäni pyl-
vään luokse, josta sitten käännyin kotia kohti
samaa tietä kuin olin tullutkin. Lyhyitä päivä-
matkoja sitten astuskelin verkalleen, ilma kun oli
tavattoman helteistä ja kantamukseni sangen ras-
kaita.
Tällä matkalla yllätti koirani kerran pienen
vuohenvuonan ja hyökkäsi sen kimppuun, mutta
minä ennätin väliin ja sain sen eläviltä kiinni.
Teki mieleni viedä se kotia, sillä usein olin mie-
tiskellyt, eikö olisi mahdollista saada kesyte-
ftyksi pari vuohenvuonaa, suvun aluksi vuohi-
karjalle, joka olisi hyvä olemassa vast’edes, kun
kruudista tulee loppu. Sidoin nyt sen kaulaan
nuoran, jota aina kannoin laukussani metsämat-
koilla, ja läksin sitä kuljettamaan perässäni,
vaikk’ei ollutkaan kovin helppoa tämä työ. Huvi-
lalle päästyäni jätin sen aitauksen sisään, ja läksin
itso painamaan kotia kohti, josta olin ollut poi-
kessa jo kuukauden päivät.
Ylen oli mieleni hyvä, kun taas pääsin van-
haan linnaani ja sain jälleen levätä rippumatossa
kuin ennenkin. Ja kaikki täällä tuntuikin niin
kodikkaalta, niin omalta, niin mukavalta, että yhä
lujemmaksi kävi päätökseni olla milloinkaan siir-
tymättä täältä pois, kestäköönpä oloani tällä saa-
rella kuinka kauan hyvänsä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
