Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
87
muin vuohen ja sain sen suurella vaivalla kan-
netuksi kotia. Paistoin palasen vartaalla ja söin.
Olisin keittänyt lihalientä, mutta ei ollut astiaa.
Kesäkuun 27 p. Tänään taas niin ankaraa
vilutusta ja kuumetta, että täytyi koko päivä
olla vuoteessa, syömättä, juomatta. Olin näänty-
mäisilläni janoon, mutta niin olin heikko, ett’en
kyennyt käymään vettä. Rukoilin jälleen, mutta
ajatukseni olivat niin sekavia, ja vaikka selvi-
sinkin, en osannut muuta kuin voivotella: >Katso
puoleeni, Herra! Herra, armahda minua!» Tätä
kesti luullakseni pari kolme tuntia. Senjälkeen
meni kuumeen puuska ohitse, minä nukuin ja
makasin myöhään yöhön asti. Herättyäni tuntui
paljoa paremmalta, mutta janotti kauheasti. En
kumminkaan jaksanut nousta vettä hakemaan.
Siinä täytyi vaan virua, kunnes aamulla. jälleen
nukuin. Ja nyt näin kauhean unen. Olin istu-
vinani —aitaukseni ulkopuolella samassa — pai-
kassa, missä maanjäristyksen aikana olin istunut.
Paksusta mustasta pilvestä astui alas mies kirk-
kaissa tulenliekeissä, jotka valaisivat koko maan.
Niin oli räikeä valo hänen ympärillään, että silmäni
tuskin sietivät sitä katsella, ja niin kauheat mie-
hellä kasvot, ett’ei sitä kykene sanoin selittämään.
Kun hän laski jalkansa tanterelle, tuntui kuin
olisi maa tärähdellyt, kuten maanjäristyksessäkin
tuonoin, ja koko ilma tuntui sävähtelevän pit-
käisen leimauksista. Tuskin oli tuo mies ennättä-
nyt astua maahan, niin jo läksi kulkemaan minua
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
