Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
39
dän täytyy pyrkiä, ja sinne meitä tuulikin työn-
tää, mutta rannanhan särkkiin venhe auttamat-
tomasti särkyy. Mo jätimme henkemmo Jumalan
huomaan ja omin käsin läksimme jouduttamaan
matkaa ilmeistä perikatoamme kohti.
Pienenä toivon kipinänä tuikahteli vielä se aja-
tus, että jonkun onnellisen sattuman kautta pääsi-
simme johonkin lahdenpoukamaan tai joensuu-
hun, jossa maa pääsisi vastaamaan, mutta mitä
lähemmäs rantaa tultiin, sitä kamalammalta se
näytti, hirveämmältä vielä kuin meri.
Kiidettyämme noin puolentoista peninkulman
verran, tuli äkkiä suunnaton hyökyaalto takaa-
päin. Vuorenkorkuisena so vyöryi meitä kohti.
Siinä meidän viimeinen armon-isku*), sen näki
nyt joka mies. Se karkasi sellaisella vimmalla
venheen kimppuun, että tämä samassa silmän-
räpäyksessä meni kumoon. Tuskin ennätimme
huudahtaa: — >Jes-siunatkoons! niin jo oli aalto
nielaissut meidät kitaansa.
Mahdoton on kuvailla niitä ajatuksia, joita
miolessäni ristiin rastiin sävähteli, veteen vai-
puessani. Taitava uimari kyllä olin, mutta en
päässyt aallon sisästä pintaan ilmaa hengittä-
mään, ennenkuin se oli viskannut minut hyvän
matkaa rannalle päin ja jälleen hulvahtanut takai-
sin. Minä olin läkähtymäisilläni, mutta saatuani
% Armon-iskuksi sanottiin teloituksissa. viimeistä, kuo-
lottavaa iskua, jolla pyöveli lopetti toloitettavan tuskat,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
