Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5
rupesin voimaan pahoin. Ja siinäkös minä miet-
timään mieletöntä tekoani: tämähän on selvää
Jumalan rangaistusta tottelemattomalle pojalle!
Isän itku ja äidin varoitukset muistuivat nyt
elävästi mieleen, ja omatunto nuhteli minua
ankarasti. Se oi silloin vielä ollut ennättänyt
päätua, niinkuin sittemmin kyllä kävi.
Tuuli yltyi vähitellen kovaksi myrskyksi. Jok’
ainoa aalto oli mielestäni miin kauhean korkea,
että tuntui kuin laiva joka hetki olisi syökse-
mässä sen syliin. Joka kerta kuin aallon pohjaan
painuttiin, luulin, ett’ei enää harjalle päästäkään.
Tässä kuoleman tuskassa tein sen tuhannetkin
lupaukset: jos Jumala minut tästä vielä hengissä
kuivalle maalle auttaa, niin kotia riennän suoraa
päätä enkä ikinä enää laivaan astu; kotia vai-
nenkin palajan kuin tuhlaajapoika ennen.
Näitä viisaita ja järkeviä ajatuksia kesti niin
kauan kuin myrskyäkin. Mikäli seuraavana päi-
vänä tuulen raivo vaimeni, sitä. enemmän minä-
kin totuin merellä-oloon. Illalla tuuli tyyntyi,
taivas kirkastui, ja ilma oli mitä ihanin. Aurinko
laski mereen täydessä loistossaan, ja seuraavana
aamuna so sieltä yhtä komeana nousikin. Tuuli
tuskin lainkaan liikutteli meren välkkyvää pintaa.
Näky oli viehättävin, mitä silmieni eteen milloin-
kaan oli auennut.
Ihaillen ja ihmetellen katsellessani kaunista
merta, joka vielä eilen oli ollut niin raivoisa ja
kauhea, tuli ystäväni luokseni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
